Opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisen toimenpideohjelma


Opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen kehittäminen on vuosina 2011 - 2013 toteutettu, Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymän strateginen toimenpideohjelma. HENKOH-toimenpideohjelman päärahoittajana on Pirkanmaan ammattiopisto ja hankkeessa ovat olleet mukana myös Pirkanmaan oppisopimuskeskus ja aikuiskoulutuskeskus. Toimenpideohjelman tavoitteena on ohjauksen kehittäminen, erilaisten opintopolkujen mahdollistaminen ja kolmannen nivelvaiheen ohjauksen kehittäminen.

PIRKOn rehtori Leena Mäkelä asetti HENKOH-toimenpideohjelman toukokuussa 2011 ja opiskelijoiden henkilökohtaista ohjausta lähdettiin toteuttamaan seuraavan aikataulun mukaisesti:


Aikataulu 2011-13.png





1. toimintavuosi (1.2. - 31.12.2011)


Henkilökohtaisessa ohjauksessa painopiste on ohjaustilanteen yksilöllisyydessä. Henkilökohtaisen ohjauksen nykytilaa selvitettiin PIRKOssa opinto-ohjaajille ja toimenpideohjelman kehittämisryhmän jäsenille suunnatulla webropol-kyselyllä keväällä 2011. Kysely sisälsi 15 ohjausta koskevaa monivalintakysymystä. Vastaajan oli mahdollista tarkentaa monivalintavastaustaan avoimella vastauksella.

Osa kysymyksistä (kuusi) liittyi opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen yleisesti sekä erityisesti ohjausyhteistyöhön eri toimijoiden kesken (esim. ohjaukseen liittyvä yhteistyö PIRKOn sisällä). Ura-ohjaukseen liittyviä kysymyksiä oli viisi (esim. ura- ja jatko-opintosuunnitelman laatiminen opiskelijalle) ja erityisesti henkilökohtaista ohjausta painottavia neljä (esim. ohjaus jatkumona: ennen opintoja - opintojen alussa - lopussa).

Henkilökohtaisen ohjauksen haasteina nousivat esiin:

- Ajanpuute
- Opiskelijoiden itsetuntemuksen ja osaamisen tunnistamisen tukeminen
- Kokonaisuuden haltuun saaminen ja mielekkään ohjausprosessin rakentaminen
- Ura- ja jatko-opintosuunnittelu kokonaisuutena - hajautunut mm. eri opettajille
- Avuntarvitsijoiden löytäminen
- Tiedonsaanti opiskelijoilta
- Ohjaustilanteiden levottomuus
- Opiskelijatuntemus
- Ohjaus jää ajoittain tekniseksi

Henkilökohtaisen ohjauksen kokonaisuuden haltuun saaminen, jota vastanneiden mukaan vaikeuttivat ajanpuute, henkilöstön vaihtuvuus sekä oppilastuntemus. Avuntarvitsijoiden löytäminen koettiin osin haasteelliseksi ja ohjaus melko usein tekniseksi jääväksi. Tiedonsaannin opiskelijoilta koettiin olevan ajoittain haastavaa – avautuminen ohjaustilanteessa kun ei aina välttämättä tapahdu heti.

Kiteytetysti kaivattiin siis aikaa ja tilaisuuksia aidoille (=reflektiivistä ajattelua tukeville) kohtaamisille, joissa opiskelijat rohkaistuisivat tarkastelemaan omaa elämäntilannettaan, tulevaisuuttaan, osaamistaan ja kehittämiskohteitaan.

Henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisen tavoitteita kirkastettiin edelleen toimenpideohjelman ohjaus- ja kehittämisryhmissä:

Projektiorganisaatio 031111.png


Kehittämisryhmän kokoonpano vaihteli projektin edetessä hieman: Marianna Arvolaa ennen kehittämistyössä oli mukana Hannele Nieminen oppisopimuskeskuksesta ja aikuiskoulutuksen edustajaa, Outi Rantasta sijaisti projektin kuluessa Sanna Salonen. Ohjausryhmän opiskelijajäseneksi saimme Iris Nuutisen valmistuttua Sten Viskmanin.

Vuoden 2011 aikana kehittämisryhmä kokoontui viisi kertaa ja ohjausryhmä kaksi kertaa. Kehittämisryhmän kokoontumiset keskittyivät aluksi yhteisten tavoitteiden ja kielen kiteyttämiseen. Aikuiskoulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja nuorten ammatillisen perustutkintokoulutuksen ohjauksen käsitteistö poikkeaa hieman toisistaan ja alkuun jouduimme ja saimme käyttää melkolaillakin aikaa siihen, että henkilökohtaistamisen periaatteet avautuivat nuorten koulutuksen opettajille ja henkilökohtainen opiskelusuunnitelma taas aikuiskoulutuksessa toimiville ohjaajille. Työskentelyn ja keskustelujen edetessä tulimme kuitenkin siihen yhteiseen ymmärrykseen, että ohjauksen haasteet, tarpeet ja mahdollisuudet ovat eri koulutuksen eri ikäryhmistä huolimatta samat: aikaa, huomiota ja kunnioitusta (ks. Onnismaa, 2007, s. 38).

Toki eri koulutusmuotojen erityispiirteisiin liittyy myös omia haasteitaan. Päädyimme jakamaan kehittämistyön lähinnä näiden haasteiden pohjalta kolmeen pääprosessiin:

1. henkilökohtaisen ohjauksen kehittäminen
2. tulosalueiden (OPSO, PAIKO, PAO) välisen yhteistyön kehittäminen
3. ura- ja jatko-opintosuunnitelman kehittäminen

Näitä kolmea pääprosessia vietiin eteenpäin alle kuvatun pilotointisuunnitelman mukaisesti. Henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisessä pohdintamme pääpainopisteitä oli henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman työstäminen ja opiskelijan ohjaustarpeen tunnistaminen. Tulosalueiden välisen yhteistyön kehittämisessä otimme tarkastelun kohteeksi kolme erilaista opiskelijan opintopolkuja: vakiopolun sekä kiihdytetyn ja tuetun polun. Ura- ja jatko-opintosuunnitelman kehittämisen aloitimme nykytilanteen kartoituksella.
Pilotointisuunnitelma.png


Henkilökohtaisen ohjauksen kehittäminen


Henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisessä on pyritty opiskelijan ohjaustarpeen varhaiseen tunnistamiseen ja ohjauksen osuvuuden kehittämiseen. Prosessia on viety eteenpäin kehittämällä henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa ohjausprosessia paremmin tukevaksi. Lisäksi ohjaushenkilöstön käyttöön on kehitetty ohjaustarvekartta ohjauksen tarpeita ja tarjolla olevia palveluita kuvaamaan:


Create your own mind maps at MindMeister

Ohjaustarvekartan keskiössä on opiskelija ja hänen ympärilleen on koottu erilaisia tilanteita, jotka saattavat aiheuttaa tai lisätä ohjaustarvetta. Erilaisia ohjaustarpeita on koottu opiskelijan ympärille ja näiden ohjaustarpeiden ympärille toimenpideohjelman kehittämisryhmän jäsenet kokosivat erilaisian ohjauksen polkuja ja mahdollisuuksia. Käytimme ohjaustarvekartan yhteisenä rakentamisalustana Mindomo-käsitekarttatyökalua, joka mahdollisti jokaisen kehittämisryhmän jäsenen osallistumisen työskentelyyn myös muina aikoina kuin itse kehittämisryhmän tapaamisissa. Aktiivinen työskentely saikin aikaan sen, että kartta laajeni laajenemistaan niin suureksi, että tulostetusta kartasta tuli useamman metrin levyinen. Tämä teki kartasta käytettävyydeltään vähintäänkin haastavan.

Toimenpideohjelman edetessä päädyimme siirtämään kartan avoimeen wikiin, joka nimettiin "Ohjauskompassiksi":

Ohjauskompassi

Ohjauskompassissa erilaiset ohjauksen tarpeet on tiivistetty kymmeneen:

  1. Avaimia ratkaisuihin
  2. Tavoitteena opiskelu
  3. Näillä innostun
  4. Tavoitteena työelämä
  5. Näistä saan voimaa
  6. Elämä haltuun
  7. Hyvinvoinnin rakennuspalikoita
  8. Opiskelun onnistuminen
  9. Joustavat opintopolut
  10. Urasuunnittelu

Koostimme ohjaustarpeet yhteistyössä kehittämisryhmän kanssa aikaisemmin rakentamamme ohjaustarvekartan pohjalta. Pyrimme otsikoinneissa ja ohjaustarpeiden kuvaamisissa voimavarakeskeisyyteen ja selkokielisyyteen. Kullekin ohjaustarpeelle on Ohjauskompassi-wikissä oma sivunsa, jolle kootaan ohjauksen palveluita, projekteja ja mahdollisuuksia. Wikisivusto on avoin ja kenen tahansa muokattavissa - tällä pyritään antamaan kaikille ohjauksen alalla toimiville mahdollisuus korjata mahdollisia virheitä ja päivittää tietoja, johon on tiuhaan tarvetta esimerkiksi uusien projektien syntyessä ja vanhojen päättyessä.

Erilaisten opintopolkujen mahdollistaminen


"Toimenpideohjelmassa kehitetään opiskelijan ohjausta nivelvaiheissa ja koulutuksen aikana. Tavoitteena on koulutuksen ja tutkintojen toteuttaminen erilaisin opintopoluin. Erilaisten opintopolkujen mahdollistamiseen tähdätään PIRKOn sisällä siten, että siirtymät tutkinto- ja koulutuspalveluissa sujuvat joustavasti." (Lähde: asettamispäätös)

Joustavien opintopolkujen toteuttamisen haasteeksi on PAOssa koettu valmiiden mallien puuttuminen sekä tietoisuus erilaisista joustomahdollisuuksista ja -rajoituksista. Henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisen toimenpideohjelmassa kehitetään ja pilotoidaan kolmea opinto-polkua: vakio-, kiihdytetty- ja tuettumalli.

Alle on ensimmäiseksi kuvattu ns. opiskelijan vakiopolkua, jossa ei ole tarvetta opintojen nopeuttamiselle tai lisä- tai erityiselle tuelle. Kuvan prosessin taustalla on aikuisopiskelijan tilanne, jossa opiskelijan englanninkielen taitoihin tarvitaan kertausta. Näyttötutkintojärjestelmässä englanninkielen opintoja ei ole kuitenkaan tarjolla, joten kuvassa on pohdittu yhteistyön mahdollisuuksia ammattiopiston kanssa. Kaavioon on koottu ehdotus prosessin etenemisestä ja mm. selvitettävistä kysymyksistä eri tutkintojärjestelmien ja tulosalueiden välisessä yhteistyössä. Tätä prosessikuvausta olivat kokoamassa HENKOH-kehittämisryhmän jäsenet Outi Rantanen, Sanna Salonen

Yhteinen tarjotin.png

Kiihdytetty opintopolku:

Opintojen eteneminen kiihdytetyllä sote-polulla.png

Ohjaus kiihdytetyllä opintopolulla.png


3. Joustavat opintopolut

Kolmannen nivelvaiheen ohjauksen kehittäminen


"Kehittäminen kohdistuu erityisesti 3. nivelvaiheeseen eli siirtymään toisen asteen koulutuksesta työelämään tai jatko-opintoihin. PAOssa 3. nivelvaiheen kehittämiseen liitetään opiskelijoiden ura- ja jatko-opintosuunnitelmien laadinta." (Lähde: asettamispäätös)

Kolmannen nivelvaiheen ohjauksen kehittäminen aloitettiin kokoamalla ura-ohjaus yhdeksi, kronologiseksi esitykseksi ja kuvaukseksi siitä, millä tavalla ura-ohjausta PAOssa toteutetaan. Esityksen kokoamisen myötä havaittiin, että uraohjausta kyllä toteutetaan monipuolisesti, mutta pirstaleisesti, jolloin opiskelija saattaa aloittaa yhden portfolion eli kokoelman omasta osaamisestaan yhtenä vuonna ja jatkaa toisen työstämistä toisena:

2. Ura- ja jatko-opintosuunnitelma

Vaikutti siis perustellulta koota monipuolinen, mutta pirstaleinen uraohjaus sekä ura- ja jatko-opintosuunnitelmat yhteen paikkaan. Toimenpideohjelman käynnistämisvaiheessa ura- ja jatko-opintosuunnitelmat suunniteltiin dokumentoitavaksi PAOn opiskelijatietojärjestelmään (MultiPrimus):

"Tavoitteena on että vuonna 2013 pilottialoilla PAOssa tehdään ura- ja jatko-opintosuunnitelma kaikille valmistuville opiskelijoille. Ura- ja jatko-opintosuunnitelman kehittämisessä tehdään yhteistyötä OPSOn ja PAIKOn kanssa. Projektissa käytetään MultiPrimusta ohjauksen dokumentoinnissa." (Lähde: asettamispäätös)

Opiskelijahallintojärjestelmän tai oppilaitoslähtöisten järjestelmien käyttö osoittautui kuitenkin hankalaksi opiskelijan näkökulmasta: opiskelijan oikeudet esimerkiksi työstämäänsä portfolioon lakkaisivat valmistumisen myötä.Tämän vuoksi vertailuun otettiin muutamia mahdollisia portfoliotyökaluja.

Ensimmäisinä vaihtoehtoina tutkittiin ”Eteenpäin”-projektin kehittämää Näytönpaikka-portfoliotyökalua sekä työ- ja elinkeinohallinnon Haussa.fi-palvelua. Näytönpaikka-portfolion jäsenyys vaatii palvelun ylläpitäjiltä tunnukset, joiden saamiseksi oli otettava yhteyttä palvelun kehittäjiin. Sähköisen portfolion rakentamiseksi oli siis odoteltava ensin käyttöoikeudet palveluun. Näytönpaikka on portfoliotyökaluna melko strukturoitu ja pitää sisällään kysymyssarjoja (mm. ihmissuhteet, terveydentila, asumistilanne, taloudellinen tilanne jne.), jotka ohjailevat portfolion rakentamista ja tekevät siitä hivenen asiantuntijalähtöisen.

Tampereen TE-toimiston ja Pirkanmaan ELY-keskuksen hankkeiden ”työvoima Liikkeelle Pirkanmaalla (ESR)” sekä ”nuorten neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittäminen sosiaalisessa mediassa (ESR)” yhteisessä pilottiprojektissa kehitetty haussa.fi-palvelu on suunnattu erityisesti nuorille. Haussa.fi-palvelun jäseneksi liittyminen sujui Näytönpaikkaa helpommin ja omat tunnukset palveluun saa sähköpostiosoitteensa antamalla ja salasanan luomalla. Haussa.fi sisältää myös työnhaku-näkökulman: profiilin rakentamisen lisäksi palvelu mahdollistaa työpaikkojen selaamisen ja myös työnantajat voivat etsiä palvelusta sopivia työnhakijoita. Omaan profiiliin on myös mahdollista ladata ansioluettelo ja todistuksia, mutta sisällön näkyvyyttä käyttäjän ei ole mahdollista säädellä tai rajoittaa. Lisäksi palvelu antaa melko rajatusti mahdollisuuksia rakentaa portfoliosta omien toiveiden kaltaisen; sivurakennetta kun ei esimerkiksi pääse muokkaamaan.

Portfoliotyökaluina on lisäksi mahdollista hyödyntää erilaisia sosiaalisen media välineitä. Mm. koulutuskeskus Tavastian syksyllä 2006 alkunsa saaneet teollisen pintakäsittelyalan projektit ovat hyvä esimerkki luovasta tavasta esitellä omaa osaamista sosiaalisessa mediassa. Pintakillassa opiskelijat koostavat oppimaansa henkilökohtaisiin blogeihin ja wikeihin, kuvia ja videota hyödyntämällä. Upeasti kootuista blogeista ulkopuolisenkin on mahdollista saada nopeasti visuaalinen käsitys siitä, mitä opiskelija osaa ja jo hallitsee. Ainoana haasteena wikin ja blogin ylläpitämisessä on sisällön näkyvyys ja sen sääteleminen, johon mahdollisuudet ovat rajatut (esimerkiksi blogin voi säädellä näkyväksi kaikille internetin käyttäjille taikka salasanalla avautuvaksi).

Kolmantena vaihtoehtona portfoliotyöskentelylle tutkittiin kyvyt.fi-palvelua. Kyvyt.fi on suomalaisille oppilaitoksille ja koulutusalan organisaatioille tarkoitettu ePortfolio-palvelu. Kyvyt.fi-palvelua käyttää yli 80 eri oppilaitosta ja organisaatiota ympäri Suomea. Palvelu on integroitavissa Optima- ja Moodle-oppimisympäristöihin ja käyttäjät rekisteröityvät palveluun ensisijaisesti jäsenorganisaatioiden oppimisympäristöjen kautta.

Jäseniä kyvyt.fi-palvelussa tällä hetkellä reilut 12500 ja oppilaitoksia yli 50 (2012). Palvelun ylläpitäjänä oululainen Discendum Oy. Palvelu mahdollistaa oman profiilin ja portfolion luomisen lisäksi ryhmien luomisen, chat-keskustelun, blogin ylläpitämisen, ystäväpiirin facebookin tapaan jne. Ehkä koulun näkökulmasta tärkein palvelun ominaisuus on, että käyttäjät omistavat kaikki sisällöt jotka ovat palveluunsa luoneet ja voivat itse kontrolloida sisältöjen näkyvyyttä.

Eri vaihtoehtojen vertailun jälkeen, uraohjausta kokoavana työkaluna pilotoitiin marras-joulukuun 2011 aikana kyvyt.fi-ePortfoliopalvelua.

kirje.gif

Ohjeita sähköisen portfolion käytön aloittamiseen klikkaamalla ylläolevaa kuvaa!



2. toimintavuosi (2.1. - 31.12.2012)


Opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen kehittäminen käynnistyi tammikuussa 2012 kyvyt.fi-ePortfoliopalvelun käyttöönotolla. Kaikilla PIRKOn opiskelijoilla ja opettajilla on edelleen mahdollisuus luoda henkilökohtaiset tunnukset kyvyt.fi-palveluun Moodle-oppimisympäristön etusivulle rakennetun suoran linkin kautta. Vuoden 2012 aikana palvelun käyttökoulutusta annettiin niin pilottitutkintoalojen (sote, kome, rata ja hotracat) opettajille ja opiskelijoille kuin muillekin aiheesta kiinnostuneelle (mm. matkailualalla sekä uraohjausta-kurssin opiskelijoille). Päivän mittaisia kyvyt.fi-koulutuksia järjestettiin henkilökunnalle 27.1 ja 29.3. Opiskelijat ovat rakentaneet palveluun ansioluetteloita, portfolioita ja jopa opinnäytetöitä. Joulukuussa 2012 henkoh-toimenpideohjelma järjesti koulutuskeskus Valossa työnantajille suunnatun avoimen infotilaisuuden kyvyt.fi-galleriasta, jossa opiskelijat voivat julkaista portfolioitaan ja työnantajat ilmoittaa työssäoppimispaikoistaan.

Toukokuussa 2012 saatiin päätökseen henkoh-toimenpideohjelmaan ja joustaviin opintopolkuihin liittyneet pilotoinnit. Pilotointien tavoitteena oli kuvailla:
1. Joustoja ja opintopolkuja yli tulosaluerajojen,
2. Sote-perustutkinnon kiihdyttämistä 2,5-vuotiseksi sekä
3. 2+1-mallin toteuttamista tuetusti
Kaikkien näiden opintopolkujen kuvaukset, tarpeet, edellytykset ja suunnitelmat on koottu henkoh-wikisivuille:
https://henkoh.wikispaces.com/3.+Joustavat+opintopolut.

Kevään 2012 aikana toimenpideohjelman pilottitutkintoaloilla tehtiin kaksi opinnäytetyötä. Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opiskelija Susanna Ågren teki opintoihinsa liittyvän kehittämistehtävän aiheesta ”Pirkanmaan ammattiopiston oppimisen tukipalveluiden laadun seurantakysely ja arviointi”. Tutkimuksessaan Susanna kehitti kyselylomakkeet ohjauksen laadun seurantaan ja testasi lomakkeiden käyttöä pilottitutkintoaloilla. Telma Rivinoja tarkasteli kasvatustieteen kandidaatintutkielmassaan ”Toisen asteen 2. vuosikurssin opiskelijoiden uravalintavalmiuksia”. Sekä Telman että Susannan tutkimusten tulosten mukaan opiskelijat kokevat ryhmänohjaajan tärkeimmäksi tuen tarjoajaksi, jonka myös tavoittaa tarvittaessa hyvin. Opinto-ohjaajan tavoitettavuus on Telman tutkimuksen mukaan melko hyvä ja opiskelijat keskimäärin melko tyytyväisiä henkilökohtaisen ohjauksen riittävyyteen. Kehitettäväksi asiaksi tutkimuksissa nousi urasuunnittelun ja työnhakuun liittyvän ohjauksen kehittäminen.

Yhteistyötä tehtiin kevään aikana myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa, jossa on meneillään laaja, opiskelijoiden ohjaustarpeita kartoittava pitkittäistutkimus. Meillä Pirkanmaan ammattiopistossa kartoitettiin ”toisen asteen 2. vuosikurssin opiskelijoiden uravalintavalmiuksia”. Pirkanmaan ammattiopistosta tutkimukseen osallistui opinto-ohjaajien johdolla noin 600 opiskelijaa. Tulosten mukaan ”opiskelijoiden ohjaustarve on ilmeinen sillä 70% opiskelijoista oli vielä toisena opiskeluvuotenaan ainakin epävarma ammatillisista jatkosuunnitelmistaan. Sen sijaan opiskelijoiden ilmaisema tuen tarve oli kohtalaisen vähäinen, koska 23% heistä ilmaisi tarvitsevan lisätukea.” Henkilökunnalle järjestettiin koulutusta opiskelijoiden ohjaustarpeiden tunnistamiseen 7.3.2012. Jukka Lerkkanen ja James P. Sampson Floridan valtion yliopistosta esittelivät päivän aikana ohjaustarvearviota, joka selkiyttää opiskelijan ohjaustarpeen tunnistamista ja tuen kohdentamista:

Ohjaustarvearvio

Ohjaustarvearvion käyttö on jalkautunut piloteista erityisen hyvin hotracat-alalle, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ohjaustarpeita ja tuen muotoja on analysoitu tarkemmin menetelmän avulla tänäkin syksynä.

Vuoden lopulla, 10.12 järjestettiin laajalti Tredun opinto-ohjaajia ja opintosihteereitä kiinnostanut ”joustavat opintopolut”-teemapäivä, jossa keskusteltiin osaamisen tunnustamisen kysymyksistä ja saatiin asiantuntijanäkökulmia ja –vastauksia opetusneuvos Pirkko Laurilalta.

Joustavat opintopolut-teemapäivä



3. toimintavuosi (1.1. - 31.12.2013)


Vuosi 2013 käynnistyi Pirkanmaalla Tampereen ja Pirkanmaan ammattiopistojen yhdistämisellä. Yhdistäminen on vaikuttanut myös PIRKOn omarahoitteisten toimenpideohjelmien jatkumiseen ja (henkilökohtaisen) ohjauksen kehittäminen hakee organisaation ja toimintatapojen muututtua uusia uomiaan.

HENKOH-toimenpideohjelmassa tehtyjen selvitysten, tutkimusten ja kehittämistyön perusteella on selkeää, että aikaa ohjaukselle ja ohjauksen kehittämiselle tarvitaan entistäkin enemmän. Ohjauksen merkitys tuntuu korostuvan jatkuvasti myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. ”Elämme ’kuka minä olen’-kysymysten sävyttämää, identiteettiaikaa” totesi Juha Parkkinen Jyväskylän ohjausalan koulutus- ja tutkimusyksiköstä ERKKERI-koulutussarjan luennollaan Tampereella 16.8.2012. Ja tarkemmin asiaa pohdittuani taivun melko lailla samaan johtopäätökseen Parkkisen kanssa. Vaikka luterilaisuus sävyttääkin edelleen suomalaista yhteiskuntaa ja työnteon, ahkeruuden ja vaatimattomuuden arvostaminen ovat arvostettuja hyveitä, mahdollisuudet poiketa valtavirrasta, tehdä omia valintoja ja poiketa tutuiksi käyneistä kaavoista on muuttunut – jos ei helpommaksi – niin hyväksyttävämmäksi. Aina valintojen tekeminen ei mahdollisuuksien kirjossa ole kuitenkaan yksinkertaista taikka, kuten mainittu, helppoa. Erilaisten päämäärien pirstaleisuus heijastuu myös opinto-ohjaajan työhön: koulutusvaihtoehtoja, -polkuja ja päämääriä on runsaasti ja tämän lisäksi myös maailma ja kansainväliset vaihtoehdot etenemiselle ovat enemmän käsiemme ulottuvilla kuin varmaankaan koskaan. Tämä edellyttää ohjaajalta entistä tarkempaa kuuntelevaa korvaa: eritysesti nuoret ovat Parkkisenkin mukaan jopa hivenen hukassa omien arvojensa, päämääriensä ja identiteettinsä suhteen. On helppoa ymmärtää jo aivan arkijärkisesti, että lähes loputtomien vaihtoehtojen viidakosta voi olla vaikeaa löytää nopeasti sitä sopivinta polkua ja tässä oikeanlainen ohjaus ja opastaminen ovat avainroolissa.

Lotta Tynkkynen (2013) on tarkastellut väitöstutkimuksessaan valinnanmahdollisuuksien ja tavoitteiden asettamisen haastavuutta. Tynkkysen mukaan vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa. Nuoret jotka kokivat saavansa vanhemmiltaan tukea uravalinnoissaan, uskoivat uratavoitteidensa saavuttamiseen enemmän kuin vähemmän tukea saaneet. Uratavoitteisiin liittyvässä pystyvyydentunteessa oli Tynkkysen tutkimuksen nuorista osalla (n=858) vaihtelua siirryttäessä peruskoulusta jatko-opintoihin. Näillä henkilöillä oli usein myös enemmän ongelmia esimerkiksi toisen asteen opintojen loppuun saattamisessa. Tynkkynen esittää myös kysymyksen siitä, ovatko suomalaisnuoret liaankin kunnianhimoisia opintotoiveissaan ja kuinka tämä pitäisi huomioidan opinto- ja uraohjauksessa? (m.t.).

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen dosentti Raija Julkunen on todennut monen tähän aikaamme liittyvän haasteen luovan tarpeita yksilön vahvistamiselle, voimaannuttamiselle ja aktivoimiselle - eli ohjaukselle. Elämme käsittääkseni vauraammassa Suomessa kuin koskaan aikaisemmin. Kilpailuyhteiskunta ja kilpailu korostuvat ja näkyvät esimerkiksi hallitusohjelmassa: Koiviston kaudella mainittu hallitusohjelmassa kahdeksan kertaa, kun taas Kataisen kaudella 57 kertaa! Silti palveluiden leikkaaminen ja säästöt puhuttavat päivittäin. Ohjauksen näkökulmasta on kuitenkin keinotekoista ohjata asiakkaita, jos työurien ja itsensä kehittämisen suhteen ei tarjota riittävästi vaihtoehtoja. Ohjausta ei voi tehdä vain ohjauksen vuoksi vaan työllä täytyy olla tavoite ja erityisesti asiakkaalla ja opiskelijalla on oikeus tähän tavoitteeseen.

Yksi henkilökohtaisen ohjauksen kehittämisen toimenpideohjelman tavoitteista onkin ollut ohjauksen kehittäminen opiskelijan ohjaustarpeen mukaisesti. Opiskelijan lähtötilanteen kartoittamiselle ja todellisen ohjaustarpeen selvittämiselle voi tuskin asettaa liikaa painoarvoa. Ja liian usein tälle on liian vähän aikaa. Ohjaustarvearvio, ohjaustarvekartta ja ohjauskompassi ovat opiskelijan ohjaustarpeen tunnistamiseen HENKOH-toimenpideohjelmassa pilotoituja ja testattuja työkaluja. Ohjaustarvearvion avulla opiskelija uravalintaan liittyviä haittaavia ajatuksia on mahdollista kartoittaa tarkemmin. Uravalinnan osuvuutta on tärkeätä pohtia mm. sen vuoksi, että ammattiin opiskelevien käsitys valitsemastaan alasta ei aina vastaa todellisuutta ja ohjaustarvearvion avulla uravalintaan liittyvää ajattelua ja syitä valintoihin on mahdollista avata ja pohtia syvällisemmin. Ohjaustarvearvion käyttöä pilotoitaessa, ohjauksen kehittämisen näkökulmasta yhdeksi seuraavista kysymyksistä on noussut: kuinka toimia, kun ohjaustarve on tunnistettu? Ohjaustarvekarttaan ja ohjauskompassiin on koottu erilaisia ohjauksen mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mutta ehkä tarvittaisiin vielä rohkeampaa, opiskelijalähtöisempää ja rakenteita ravistelevampaa pohdintaa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Ohjausterpeen tunnistamisen lisäksi yksilöllisten urahallintataitojen merkitys tuntuu korostuvan jatkuvasti. Osin tähän vaikuttaa jo edellä pohdittu yhteiskunnallinen tilanne, mutta myöskin rakenteelliset ratkaisut kuten nuorten yhteiskuntatakuu, jonka johdosta perusopetuksen ohjauksen osuvuuden ja ensimmäisen opiskelupaikan valinnan merkitys korostuu entisestään. Olipa kysymys sitten perusasteen taikka myöhempien opiskeluvaiheiden ohjauksesta, lähtötilanteena voi tuskin olla mikään muu kuin opiskelijan ohjaustarve. Seuraavaksi pohdinta olisi hyvä kohdistaa siihen, millä tavalla ohjaustarpeeseen vastataan - aidosti opiskelijalähtöisesti.







”Opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen kehittäminen on PIRKOn strateginen toimenpideohjelma, jonka tavoitteena on ohjauksen kehittäminen, erilaisten opintopolkujen mahdollistaminen ja kolmannen nivelvaiheen ohjauksen kehittäminen.
Vuosi 2011 on ollut toimenpideohjelmassa tavoitteiden kirkastamisen, kehittämisen ja pilotoimisen aikaa. Kolmena pääprosessina ovat olleet henkilökohtaisen opiskelusuunnittelun, tulosalueiden (OPSO, PAIKO, PAO) välisen yhteistyön ja ura- ja jatko-opintosuunnitelman kehittäminen.”